Aiemmin olen puolustanut näkemystä, että jalkapalloa eivät pelaa vain yksittäiset pelaajat vaan myös joukkueiden kentälliset (Sokrateen Syöksypusku – Jalkapallon filosofiaa, Docendo 2014). Näkemys pätee nähdäkseni kaikkiin joukkuepallopeleihin jääkiekosta lentopalloon. Tarkkaan ottaen joukkuepallopelin pelaajia eivät ole vain ihmisyksiköt vaan myös joukkueiden kentälliset. Aiempi bloggaukseni on käsitellyt samaa aihetta.
Ihmisyksilöiden pelaajuutta tuskin kukaan järkevä ihminen kieltää. Kiistanalaista näkemyksessäni on sen sijaan sen toinen osa: myös kentälliset ovat pelaajia. Miten niin kentällisetkin pelaavat? Jalkapallohan on pelaajien peli. Kentälliset muodostuvat yksittäisistä pelaajista. Kentällisten pelaaminen voidaan siis palauttaa jäännöksettä yksittäisten pelaajien tekemiseen.
Käynnissä olevat jalkapallon EM-kisat tarjoavat kuitenkin hienoa havaintoaineistoa sen puolesta, että myös kentälliset pelaavat. Kannattaa tarkkailla erityisesti loistavia videoklippejä, jotka on kuvattu lintuperspektiivistä (valitettavasti tekijänoikeuksien vuoksi niitä ei voi liittää suoraan, mutta vaikka tämä video Juventuksesta on havainnollinen). Esimerkiksi Italian (alue)puolustuspelaamisesta on parhaimmillaan suorastaan omin silmin nähtävissä, että Azzurrin kentällinenkin puolustaa.
Italian kentällinen muodostaa suoranaisen elävän muurin vastustajan ja oman maalin väliin. Muuri on lähes läpäisemätön. Vastustaja on pakotettu syöttelemään palloa vaarattomasti muurin ulkopuolella kuin käsipallossa. Se ei pääse jalkapallossa ratkaisevaan murtautumiseen vastustajan kentällisen läpi.
Azzurrin muurin läpäisemättömyyttä ei voi mitenkään palauttaa jäännöksettä Italian yksittäisten pelaajien toimintaan. Läpäisemättömyys on kentällisen ominaisuus yli yksittäisten pelaajien ominaisuuksien, ns. ”emergentti ominaisuus”.
Esimerkiksi edes pelaajien väliset vaihtelevat avaruudelliset suhteet (etäisyydet) eivät pysty selittämään muurin läpäisemättömyyttä. Pelaajien väleissä on aukkoja. Toimivaa muuria elävässä pelitilanteessa ei voi muodostaa pysymällä vierekkäin. Pallon ehkä pystyisi pelaamaan aukkoihin, mutta se johtaisi todennäköisesti helppoon pallonmenetykseen, koska muuri sumputtaisi pallon välittömästi.
Tämä on tietenkin teoreettinen näkemys, joka koskee joukkuepallopelien ymmärtämistä. Sillä on kuitenkin merkittäviä seurauksia niiden käytäntöön. Otetaan muutama esimerkki.
Ensinnäkin on perustavanlaatuinen virhe joukkuepallopeleissä, jos toiminta painottuu liikaa yksiköihin ja kentälliset lähes täysin unohdetaan. Esimerkiksi valmennuksessa on täysin perustavaa, että valmennetaan myös joukkuetta ja sen kentällisiä kaikkine pelillis-psykologis-sosiaalisine ulottuvuuksineen. Tämä ei tietenkään tarkoita missään nimessä yksilön ja hänen ihmisyytensä unohtamista.
Toiseksi, kuten esimerkiksi yksi kautta aikojen menestyneimmistä koripallovalmentajista Phil Jackson on toistuvasti korostanut, pelaajan kannalta oleellista on liiallisesta itsekkyydestä poisoppiminen. Kukaan ei yksin pelaa joukkuepallopeliä. Ja Jackson on sentään valmentanut Michael Jordania ja Kobe Bryantia.
Kolmanneksi, joukkue tai kentällinen ei ole toimiessaan yksilöä sortava ja kahlitseva asia vaan hänen kukoistuksensa mahdollistaja.
Neljänneksi, puhe pelistä x pelaajien pelinä on löysää lässytystä.